Täällä on nyt jotenkin nihkeetä ja matalalentoa puikoilla. Kaksi viikkoa olen kutonut pelkkää purettavaa ja nyt ei tunnu onnistuvan mikään.
Ekaks.
Edellisessä postauksessa kehuskelin Koskikeskuksen lankakaupassa tehtyjä heräteostoksiani. Tässä niistä yksi, kerä Rowanin cocoon-lankaa, sävy Seascape. Suolainen parinkympin hinta 100g:n kerästä kirveli jo muutenkin ja kun kotona punnitsin kerän upouudella vaa´allani, kerässä oli vain 91g. Aaargh! Ja arvatkaapa riittääkö se yksi kerä tähän mun baskeriin? Eipä tietenkään.
En varmasti osta toista kerää tuota loppua varten! Silloin baskerin hinnaksi tulisi 40 euroa ja se vaan on hieman liikaa. Jos siis sinulla sattumoisin on tuota lankaa pätkä varastossasi ja haluat siitä luopua, vinkkaile tännepäin! Maksan langasta kulut ja käyvän grammahinnan!
Tokaks.
Vuonna -89 tai -90 kuulin ekan kerran tästä disainerinkäppänästä ja näin hänestä tehdyn dokumentin videolta. Olin vaikuttunut. Sen jälkeen vaikutus on hieman haalistunut ja nyt tämän sukkalangan jälkeen saapi vaikuttuneisuutta raapia esiin ihan tosissaan. Ei tuu tästä sukkaa ei sitten millään. Tai ei ainakaan semmoista kun minä haluan.
Ekaks sukasta tuli liian tiukka. Neuloin yli kantapään ennenkuin uskoin ja purin pois. Laskin tiheyden uudelleen ja aloin neulomaan kahdella langalla samalla kun roikuin netissä, katselin telkkaa, söin ja kaikkee muuta. Hieman ennen kantapäätä huomasin että jokin mättää 50 silmukalla 2o, 2n.... Aattelin ekaks että mitä tuosta, jospa sitä ei huomaa. Mutta kun saapaskantapäästäkin tuli ihan susi niin puran kohta tämänkin.
Näyttäähän se tuossa kivalta, mutta venytäppä se jalkaan niin muttuu ihan oksennukseksi. Yäk.
Valitettavasti luonteeni on sellainen että minähän neulon tuosta sukat vaikka järki menisi.
Ja sitten kolmas huti. (?)
Viime perjantaina sain vision. (Taustatietona kerrottakoon että minä saan visioita ammatikseni ja ihan järkevän oloiset ihmiset maksaa mulle siitä. Joten olen ilmeisesti alkanut itsekin olettaa että visioni ovat jotenkin käyttökelposia.) Kaapissani ei ole ainuttakaan keltaista vaatekappaletta ja nyt tuli hirmuinen polte saada keltainen takki. Ja heti. Ja kun lähikaupassa tuo jellonankeltainen oli vielä lauantain tarjouksessa. Että on nyt sitten toistakiloa tätä.
Olo on hieman hämmentynyt. Ja arvatkaapa tuntuuko se idea minusta enää niin upealta...
Kaikkea tätä sulattelen ja lohdutan itseäni tällä:
Täysin oma sävellys ja siksi ottaa aikaa ja vaivaa. Tähän asti olen päässtyt helpolla, mutta nyt pitäisi kavennella ja päättää kiinnitystapa. Kerron lisää joskus kun kerrottavaa on.
Ja lohduttaa tuleva lauantaikin. Silloin neulotaan taas. Jeeee!
Kommentit